Henkilökuva Tapparalainen lokakuu 2020: Nainen, joka tuntee Tapparan melkein kuin omat taskunsa

Anne-Mari Jussila on nähnyt Tapparan toimintaa neljän eri vuosikymmenen ajalta niin harrastajana, luottamushenkilönä, työntekijänä kuin myös harrastavan lapsen vanhempana.

Anne-Mari Jussilan seurahistorian juuret ovat 80-luvulla, jolloin hän liittyi Tapparan taitoluistelijoiden ensimmäiseen harjoitusryhmään. Tämän jälkeen Anne-Mari on tehnyt töitä usealla seuraorganisaation saralla. Nykyään hän vaikuttaa Tappara ry:n johtokunnassa ja Sentteri Tampere Oy:n hallituksessa.

– Koen olevani ennen kaikkea liikunnan ja urheilun osaaja sekä jääurheilun puolesta puhuja. Ja kyllä minulla sykkii vahvasti Tappara-sydän, ainakin katsomossa istuessani, hän myöntää.

Monipuolinen liikunta-alan tausta

Lähes 20-vuotisen taitoluistelu-uransa jälkeen Anne-Mari sai opiskelupaikan Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisestä tiedekunnasta. Valmistuttuaan hän meni liikunnanopettajaksi Tampereen Kaukajärven yläkouluun. Tapparan luottamustehtävien aloittaminen ajoittui samoihin aikoihin.

– Nyt jo eläkkeelle jäänyt ystäväni ja pitkäaikainen päävalmentaja Maaret Siromaa soitti ja sanoi, että taitoluistelujaosto tarvitsee puheenjohtajan. Sille paikalle sitten menin.

– Taustani on siis poikkeava; en tullut seuraan oman lapseni mukana ja hyppäsin suoraan puikkoihin, Anne-Mari naurahtaa. Ehkä tämä kertoo rakkaudestani lajiin ja samalla se kuvastaa hieman hulluuttani. Lähdin mukaan kiinnostuksestani kehittää seuraa ja myös itseäni.

Harrastavan perheen äidin rooli on toki tullut tutuksi vuosien saatossa. Anne-Marilla ja hänen salibandysta tutulla miehellään Kari Jussilalla on kolme lasta: 7-vuotias tytär sekä 13- ja 15-vuotiaat pojat, joista molemmat ovat pelanneet sekä jääkiekkoa että salibandyä. Nuorempi pojista pelaa yhä jääkiekkoa Tapparassa U14-joukkueessa. Tytär sen sijaan harrastaa käsitöitä, pianonsoittoa ja balettia.

– Yritin kyllä houkutella nuorimmaiseni taitoluisteluun, mutta tyttö itse valitsi toisin. Siinä oli sitten itselläni hieman sulattelemista, Anne-Mari myöntää.

– Minut näkee vieläkin usein hallilla talkoohommissa, mutta nykyään lähes poikkeuksetta kiekon puolella. Molemmat Tapparan lajit ovat itselleni tärkeitä. Yritän tasapainotella niiden kahden välillä myös vaikuttamistyössäni, hän kertoo.

Kummola sai lähtemään kunnallispolitiikkaan

Anne-Mari Jussilan taitoluistelujaoston puheenjohtajuus kesti yli kymmenen vuotta ja samalla hän toimi myös Taitoluisteluliiton varapuheenjohtajana. Lisäksi hän istui silloisen liikunnan ja urheilun keskusjärjestön, Valo ry:n hallituksessa. Tuona aikana valmisteltiin Valon ja Olympiakomitean yhdistymistä myös erillisen strategiatyön kautta.

– Yhteisillä strategiatyömatkoilla Kalervo Kummola sai houkuteltua minut mukaan kunnallispolitiikkaan.

Anne-Mari pääsi Tampereen kaupunginvaltuustoon heti ensimmäisellä yrittämällä ja vahvistaa asettuvansa ehdolle myös ensi kevään kunnallisvaaleissa.

– Tuntuisi hieman hölmöltä, jos ilmoittaisin jättäytyväni pois nyt, kun olen juuri oppinut valtuustotyön ja politiikan koukerot. Uskon, että minulla on annettavaa usealla eri saralla, mutta erityisesti liikkumisen edistämisessä, sote-asioissa laajemmin sekä myös sivistyksen puolella.

Töissä Tapparassa Tamspiritissä – mikä se oli?

Myös Tamhockeyn puolella Anne-Mari Jussila on ehtinyt vaikuttaa, kun hän toimi useamman vuoden hyvinvointipalveluja yhteistyöyrityksille tarjonneen Tamspiritin toiminnanjohtajana. Muut projektin vetäjät olivat pelaajauransa juuri lopettanut Marko Ojanen sekä Tapparan silloinen toimiston työntekijä ja otteluemäntänä toiminut Niina Peltola.

– Tuo innovatiivinen kehitystyö yritysten yhteistyömahdollisuuksien laajentamiseksi Tapparassa loppui valitettavasti lamaan, mutta sinä aikana ehdin tutustua työhyvinvointiasioiden lisäksi myös liigakiekkoilun kiemuroihin. Toimimme Mikko Leinosen esimiestyön alla ja hänen rohkeutensa ja visiokykynsä ovat jääneet isosti ja lämmöllä mieleeni.

– Voisi kait sanoa, että tunnen Tapparan toiminnot melkein kuin omat taskuni, Anne-Mari kiteyttää.

Anne-Marin nykyinen työ löytyy UKK-instituutista, jossa hän toimii varajohtajana vastuualueenaan mm. talous, koulutus- ja viestintä sekä organisaation kehittäminen. Lisäksi hän toimii yhtenä instituutin lasten ja nuorten liikkumisen asiantuntijana.

Hakametsään jätetään jääurheilun keskus

Anne-Mari korostaa avoimuuden ja yhteistyön merkitystä seuratyössä, mutta myös hyvin ajankohtaisessa asiassa, Hakametsän Sport Campuksen kehittämisessä.

– Nyt on käynnissä alueen suunnittelukilpailu ja on todella tärkeää, että seurojen ja myös muun liikuntaväen, kuten Varalan Urheiluopiston toiveet huomioidaan. Alueen kehittämisen perustaksi ei riitä vain se, mitä kaupunginvaltuusto on areenan rakentamisen päätöksen yhteydessä linjannut. Tampereen ja urheilun tarpeet ovat tuosta päätöksestä jo muuttuneet, Anne-Mari toteaa.

– Uskon, että Hakametsän alueelle saadaan toimiva kombo urheilun, liikkumisen ja hyvinvoinnin edistämisen sekä asuinrakentamisen välille.

Anne-Mari uskoo myös, että jää pysyy Suomen vanhimmassa jäähallissa. Tämän lisäksi hän vakuuttaa, että jääurheilijat ovat täysin avoimia sille, että alueelle tulisi muillekin urheilumuodoille harjoittelu- ja kilpailutiloja.

– Hakametsään kyllä mahtuu useita toimijoita, koska liikkumisen edistäminenkin kuuluu usealle eri taholle.

– Mutta rakennettavien tilojen tulee olla sellaiset, ettei myöskään kenenkään jäähallien käyttäjän enää tarvitse lähteä syksyisin pimeälle parkkipaikalle tekemään oheisharjoituksia.

– Jääurheiluväki kaikissa seuroissa on myös yhtä mieltä siitä, että Hakametsän alueella tarvitaan neljä jäätä ja yhdessä niistä riittäisi noin 4000 ihmisen katsomo, Anne-Mari listaa.

Seurakentällä useita ajankohtaisia haasteita

Urheilu- ja liikuntaelämän horisontissa näkyy useita haasteita, ajankohtaisimpana toki korona.

– Korona ei pelota, mutta sen vaikutusten minimointi vaatii urheiluväeltä rohkeaa ja aktiivista toimintaa. Tappara selvisi viime keväästä pienin vaurioin, kun toiminnanjohtaja Kari Aaltonen työntekijätiimeineen hoiti tilanteen todella hienosti, Anne-Mari kehuu.

– Erityisen innostunut olin digiloikasta. Myös kaupungin ja halliyhtiöiden päätökset saada jäähallit auki nopeasti täyssulun jälkeen erityisjärjestelyin auttoivat paljon. Ja jääurheiluväki malttoi toimia siinä samassa vastuullisesti. Iso kiitos tästä onnistumisesta siis myös perheille.

– Toivon todella, että saisimme pidettyä seuratoiminnan rattaat pyörimässä suht normaalisti ja lapset sekä nuoret pysyisivät mielekkään tekemisen piirissä koronan keskelläkin. Pääviestini on, että tuetaan seuroja harrastamalla ja ostamalla urheilutapahtumiin pääsylippuja. Ja huomioidaan tässä kaikessa sen hetkiset korona-ohjeet, Anne-Mari kannustaa.

Lisäksi huolta aiheuttaa jatkuvasti koveneva kilpailu varsinkin nuorten vapaa-ajasta.

– Liikuntaharrastuksella ei ole enää valitettavasti samaa itseisarvoa kuin ennen, vaikka se opettaa nuorelle paljon. Seuroissa solmitaan ystävyyssuhteita, opitaan ajankäytön hallintaa ja kohennetaan itsetuntoa sekä edistetään jopa oppimisen edellytyksiä.

– Seuratoiminnassa tulisi kuitenkin kiinnittää yhä nykyistä enemmän huomiota myös nuorten osallistamiseen. Harrastamisen tulisi olla sellaista, mitä nuoret nykyään aidosti arvostavat ja haluavat.

Vapaa-ajan kilpailutilanteesta johtuen seuratoiminnan tulee rakentaa tulevaisuuttaan fiksusti. Tässä kohtaa myös raha merkitsee. Jääurheilun tulee tehdä nykyistä enemmän, jotta se ei ylihinnoittele itseään. Kilpaurheilun rinnalla tulisi tukea nykyistä voimakkaammin myös harrastetoimintaa. Tämä tasapainottelu kahden eri urheilijanpolun välillä on kovin haastavaa erityisesti jääurheilussa resurssien eli jäiden ja valmentajien rajallisuuden takia. Realismia on, että joukkueita ja ryhmiä joudutaan rajaamaan kausittain.

– Onneksi Tapparassa tähän harrastamisen tukemiseen on tartuttu nykyään tosissaan ja kehittämme harrastustoimintaa erilaisin keinoin molemmissa lajeissa suurella sydämellä.

– On tärkeää, että seuran jokaiselle lapselle ja nuorelle löydetään mielekäs harrastamisen polku. Joskus se valitettavasti tarkoittaa jopa siirtymistä toiseen yhteistyöseuraan, jossa harrastajan polkuja on paremmin tarjolla juuri itselle sopivalla tavalla. Onneksi Pirkanmaan alueen jääurheilu on voimissaan.

– Tärkeintä olisi kuitenkin käydä keskusteluja avoimesti perheiden kanssa näissä muutostilanteissa.

– Toivottavasti mahdollisimman moni uskaltaa vetää hihastani hallilla seura- ja lajitaustasta riippumatta. Lasten ja nuorten sekä perheiden asiallahan tässä yhdessä ollaan seuratyötä tekemässä.

Teksti: Helena Collin/Liikuntamedia

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Vieritä ylös